Vaellus
virittää muistot ja yhteisyyden
|
Evakon
kohtalo on jokaisella erilainen mutta aina yhtä satuttava
ja järkyttävä, tiivisti professori Laila Hirvisaari
avatessaan neljännen Evakkovaelluksen Urjalassa helteisenä
lauantaina.
Kuumuus
ei vaeltajia haitannut, vaan kunnianosoitus evakkotiestä
selvinneille keräsi yli 400 osanottajaa, joista lähes
kolme sataa myös vaelsi seitsemän kilometrin matkan
Urjalan asemalta Urjalan kirkolle.
Urjalan
asemalle pystytetyssä valokuvanäyttelyssä vanhat
kuvat kertoivat evakkojunien purkamisesta. Samat tunnelmat elivät
vaeltajien mielissä ja varustuksissa.
"Tulin
vaellukselle yksin enkä tuntenut etukäteen ketään
mutta täällä jokaisen kanssa saattoi jutella kuin
olisi ollut ennestään tuttujen joukossa", kuvasi
vaelluksen erityistä yhteisöllisyyden tunnelmaa yksi
osanottajista.
|
 |
Vaellusreitti
kulki pieniä kyläteitä, joiden varrella muisteltiin evakkomatkojen
lisäksi jälleenrakentamisen vuosia. Niihin viritti erityisesti
toisen taukopaikan Paula ja Heimo Järveläisen talon pihapiirin
työnäytös, jossa maamoottorin voimalla tehtiin polttopuita
ja tervattiin kärrynpyörää. Äänet ja tuoksut
saivat muistot pintaan.
Reitin
varrella tarkastettiin myös kulkulupia ja metsässä vilahdelleet
sotilaat muistuttivat siitä, mistä pohjimmiltaan oli kysymys.
Professori Laila Hirvisaari purki silloista ajan henkeä toteamalla
avajaisissa, etteivät sodan ajan lapset ymmärtäneet,
etteivät normaaliin elämään kuulu pommitukset ja
sankarihautajaiset.
Evakkovaelluksen
avajaiset juontanut Seppo Pirhonen totesi, miten Urjalassa oli tammikuussa
1940 jo 2 800 evakkoa, kun omaa väkeä kunnassa oli 7 600.
Evakkojunia tuli Urjalan aseman lisäksi läheisille Hanhisuon
ja Matkun asemille. Hän luki myös katkelman kuolemajärvisen
evakon Matti Artvuon muistelusta, miten olo Urjalan asemalla tuntui
siltä kuin oltaisiin huutolaisia.
Iloisempia
tunnelmia Urjalan asemalla elettiin kun sieltä lähdettiin
takaisin kotiin Karjalaan. Kesällä 1944 Urjalan asemalla purettiin
jälleen evakkojunia, silloin tulivat muolaalaiset.
Vaellus
päättyi Urjalan kirkolla kenttälounaan jälkeen kenttähartauteen,
jonka piti 1944 kuusivuotiaana Urjalaan evakkolapsena tullut pastori
Jorma Susi. Hän kuvaili vaelluksen tuoneen esiin muistoja järkytyksestä,
joka syntyi kotiseudun menetyksestä. Samalla hän korosti kiitollisuutta
Suomen selviytymisen ihmeestä.
Kun vaelluksen
järjestäneen Urjalan Karjalaisten talkooväki ryhtyi purkamaan
tapahtumaa varten rakennettuja varustuksia, kotimatkalle kiirehtineistä
vaeltajista monet jo kyselivät, missä vaelletaan ensi vuonna.
Seuraavan Evakkovaelluksen aika ja paikka ovat toistaiseksi ratkaisematta.
| Risto
Vallon kuvat aukevat klkikkaamalla numeroa 1
2 3 4
5 6 |
Lisää kuvia tulossa lähiaikoina
______________________________________________________________________________
Virolahden vaellus 2009
Lohjan vaellus 2007
